Elämäni ensimmäinen blogikirjoitus, väsynyt, Marikan hieno avaus,
tunnistan kaiken. Miten kirjoittaa työprosessista rehellisesti, miten
paljon kehtaa kehua työryhmäänsä. Kirjoitanko nyt edes oikeaan kenttään,
katoaako tämä, kun yritän julkaista? Nauroin itsekseni, kun ajattelin
eilistä harjoitusta, missä Marren henkilö, Helena, puhuu kylpyhuoneen
rikkoutuneesta lampusta, olimme samaa mieltä, että siinä saa purkautua
suru ilman defenssejä ja kaikki tekstin yksityiskohdat olivat niin
kauhean traagisia ja sitä kautta koomisia. Pia sai vatsakrampin.
Tähän täytyy totutella, kirjoittaa pirteämpänä, ehkä aamuisin. Ja laittaa kuvia tänne. Ja ja ja.
Jaaha, kirjoitin ensin kommenttikenttään ja nyt vasta löysin tän oikean..
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar