Tänään taas tajusin harjoituksissa sen, että ohjaajana en voi KEKSIÄ mitään. Kaikkien ratkaisujen on synnyttävä ikäänkuin itsestään, tietyillä tönäisyillä johonkin suuntaan ja pakottamatta. Aivot tarjoavat koko ajan vaihtoehtoja, mutta valinta syntyy tunteella.
Mentiin ykkösnäytös läpi. Moni ajatus on kohdillaan, kontakti, viritys, asemat, Marren ja Pian ymmärrys kirkas. Tärkeintä on nyt löytää esittämisen tapa ja oikea herkkyystaajuus suhteessa tulevaan yleisöön.
Läpimenon jälkeen oli huippuhyviä hetkiä, iso sisäinen intensiteetti, minimaalisesti teatraalisuutta.
Caro oli superkannustava ykkösen läpimenon jälkeen. En kehtaa enkä uskalla siteerata.
Päivän päätteeksi äänimaailman hahmottelua Jannen kanssa.
Kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa sanottiin, että armo on toistuva teema töissäni. Niin kai se on. On se.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar